TUTKIMUKSET
Kvantitatiivinen tuntokynnystestaus (QST, quantitative sensory testing)
SV 2823 (Pt-ST-Et, tuntokynnysmittaus, QST)
2824 (Pt-ST-Vib, värinätuntokynnyksen mittaus)
2823K (Pt-ST-Et, tuntokynnysmittaus, kasvojen alue, laaja QST tutkimus)
Tuntokynnystestaus on neurologisia oireita kartoittava ja useimmiten ENMG tutkimusta täydentävä erikoistutkimus.
KNF -laboratoriot on pääkaupunkiseudun ainoa yksityislaboratorio, jossa tutkimus on saatavilla.
Tuntokynnystutkimukseen lähetetään mm. epäiltäessä sellaista kiputilaa, joka ei johdu elimistön vammasta, rasitustilasta tai ruhjeesta vaan hermosäikeiden tai hermojärjestelmän herkistymisestä tai muusta poikkeavasta toiminnasta, esim. neuropaattinen kiputila. Sillä voidaan selvittää myös vaurioiden jälkeisiä pitkittyneitä oireita, jotka eivät enää selity muulla hitaammaalla paranemisella.
Oireita tutkiva ja hoitava lääkäri lähettää tuntokynnysmittaukseen mm seuraavista syistä:
- pitkittynyt kipuoire, joka on epätavallinen luonteeltaan, jakaumaltaan, häiritsevyyldeltään
- muuntunut pintatunto, jossa on kivulias, herkistynyt luonne
- huonosti toipuva vamma, etenkin hermovamman jälkitila
- harkinta ns. hermokipulääkkeiden, kipukynnyslääkkeiden aloittamisesta
Oma hoitava lääkäri antaa yleensä ohjeet kipulääkkeiden käytöstä. Ylimääräisiä kipulääkkeitä ja kipukynnyslääkkeitä ei kannata ottaa tutkimusta edeltäen. Jos lääkkeet ovat käytössä ”tarvitaessa”, on usein mahdollista olla käyttämättä niitä tutkimusta edeltäen
Tutkimuksen aikana käydään läpi eri ärsykkeitä ja ilmoitetaan niiden voimakkuutta. Ärsykkeissä ei edetä kipuun, kun kiputuntemus havaitaan, ärsyke keskeytetään.
Alla on yksityiskohtainen kuvaus kipujärjestelmän tutkimisesta QST tutkimuksella.
USEIN KYSYTTYÄ
Miten tutkimus onnistuu, miten on mahdollista antaa vastauksia tuntotestaukseen?
Mittaukset toistetaan hakemalla esim. kolme kertaa värinä-, kylmä- ja lämmintuntemus.
Toistettavuus osoittaa todellisen hermon havaintokynnyksen.
Mitä alueita voidaan tutkia?
Tyypilliset mittausalueet ovat käden ja jalkaterän alueet. Mittaustuloksia voidaan verrata oikean ja vasemman puolen välillä. Kasvokivuissa mitataan eri alueet kasvoissa. Paikallisissa oireissa voidaan usein verrata terveseen puoleen.
Paheneeko kivut, onko tutkimus rasittava?
Testauksella ei pahenneta kipuoireita. Tutkimuksessa joutuu keskittymään havaintoihin mittauksen aikana.
Miki QST tutkimus, kun on muitakin mittaustuloksia?
Tuntokynnys täydentää ENMG mittauksia ja kartoittaa joitakin oireita paremmin kuin mikään muu tutkimusmahdollisuus. Se antaa usein lisätietoa erilaisten hoitomuotojen mahdolllisesta hyödystä.
Mitä hyötyä on kipu/oirepiirroksesta?
Tutkimuksen suuntaaminen on helpompaa, kun on valmiiksi tiedossa oirejakauma. Oireiden luonne ja jakauma tulevat selkeimmin esiin piirtämällä. Joskus voi olla vaikea erottaa puutumista, tunnottomuutta ja esim herkistymistä, mutta se ei ole keskeistä piirroksessa.
Tutkimusaiheet Ohuiden (Ad ja C) hermosäikeiden toiminnan häiriö (ohutsäieneuropatia) ja hermovamman jälkitiloihin liittyvä pitkittyvä kiputunnon herkistyminen, jolloin neurologinen status ja ENMG- tutkimus, joka mittaa paksuja säikeitä, voivat olla normaalit. Kivuliaassa polyneuropatiassa todetaan usein myös ohutsäieneuropatiaa (esim. diabeteksen ensioireena, toksiset neuropatiat). Menetelmä sopii myös sentraalisen kivun testaukseen. Neuropaattisten kiputilojen hoidossa käytetään usein keskushermoston kautta vaikuttavia, mm. GABA -välitteisiä lääkkeitä. Mittauksen periaate Ohuiden tuntohermosäikeiden toimintaa arvioidaan kylmä- ja lämpötunnon sekä kiputunnon kvantitatiivisella testillä (QST). Ohutsäieneuropatiassa tuntokynnykset ovat yleensä huonontuneet (hypoestesia). Neuropaattisessa kivussa kiputunto on herkistynyt (hyperestesia). Testiin liitetään usein värinätunnon (paksujen myelinoitujen tuntohermosäikeiden) testaus. QST:ssa muutetaan tietokoneohjauksessa termoelementillä ihon lämpötilaa kunnes potilas ilmoittaa kysytyn tuntemuksen. Saadun kynnysarvon luotettavuutta arvioidaan toistettavuudella. Mittaus soveltuu sekä yleisen että paikallisen toiminnanhäiriön toteamiseen.
Tutkimukseen lähettäminen Lähetteeseen on hyvä kirjata yksiselitteisesti oireen laatu (esim. yleinen ohutsäieneuropatia tai paikallinen neuropaattinen kipu) ja sijainti. Kipupotilaan oirepiirros ("kipupiirros") on hyvä dokumentti siitä, miten ja missä potilas kokee oireet hankalina ja kipupiirros auttaa suuntaamaan mittauksen oikein. Kivun subjektiivista voimakkuutta potilas voi määrittää kipujanan (VAS 1-10) avulla. Tutkimus vaatii potilaalta kooperaatiota. Tutkimuksen aikana varmistetaan, että testattava ymmärtää ohjeet ja osaa ilmaista tuntemukset oikein.
Tutkimus on potilaalle vaivaton ja kivuton. Mittaus, löydökset Ohut- ja paksusäiepolyneuropatiaa epäiltäessä tutkitaan värinä-, kylmä-, lämpö-, kylmäkipu- ja kuumakiputuntokynnykset käden ja jalkaterän alueelta molemmin puolin. Kasvojen alueen oireissa mitataan tuntokynnykset kolmoishermon kolmen haaran alueelta molemmin puolin. Kyseisten vakiomittauspaikkojen kynnyksiä verrataan viitearvoihin. Haluttaessa mitata erikseen maksimaalinen oirealue (esim. epäiltäessä paikallista hermovauriota tai neuropaattista kipua) vakiopaikkojen lisäksi mitataan oirealue, jonka kynnyksiä verrataan terveen puolen arvoihin (laaja QST-tutkimus). Lausunto Mittausarvojen poikkeavuuden ja puolierojen lisäksi kiinnitetään toistettavuuteen erityistä huomiota.
Löydöksen perusteella voidaan todeta toisaalta tuntopuutokset (negatiiviset löydökset/oireet) ja toisaalta tunnon ja kiputunnon herkistyminen (positiiviset kipuoireet) ja niiden jakauma. Lausunnon yhteenvedossa otetaan kantaa lähetteen kysymyksenasetteluun ja annetaan kokonaisarvio ENMG ja QST-tutkimustulosten perusteella mahdollisen neuropatian ja neuropaattisen kivun luonteesta.
Tutkimuskoodit
2823 (Pt-ST-Et, tuntokynnysmittaus, QST)
2824 (Pt-ST-Vib, värinätuntokynnyksen mittaus)
2823K (Pt-ST-Et, tuntokynnysmittaus, kasvojen alue, laaja QST tutkimus)
Kipupiirroksen voi tulostaa
